Tähtisädetikkuja ja kuplivaa

Tänä uudenvuodenaattona tuumin, että the Mothersinkin on aivan ehdoton pakko julkaista ajankohtaiseen juhlaan liittyvä teksti.

Uuden vuoden alkuahan on juhlittu jo vuosisatoja. Kukaan, ei siis kukaan (the Mothersin kirjoittajista) tiedä milloin tarkalleen tämä juhlinta on alkanut. Uskotaan kuitenkin, että tämän perinteen juuret ovat jonkinlaisessa korrelaatiossa kuohuvan viinin sekä tähtisädetikkujen synnyn kanssa. Nykyperinteeseen sisällytetään yleensä hyvien nousujen ottaminen kuoharilla, jota seuraa itsensä ja toisten loukkaannuttaminen räjähteillä. Lapsetkin saavat valvoa kahteentoista, jonka jälkeen kylläkin mennään nopeasti nukkumaan, jotta aikuiset saavat sitten vapaasti seurata toistensa humaltumista. Aamuyöllä sitten haetaan lumihankeen sammuneet isät sisälle, ja mennään nukkumaan. Varsinaisesti uusi vuosi alkaa, kun aamulla herätään krapulaan ja oksentamiseen. Morkkis siitä mitä tuli luvattua vaivaa, ja loppujen lopuksi todetaan, ettei uusi alkanut vuosi tulekaan olemaan yhtään erilainen, kuin juuri loppunut.

Sen verran the Mothersin taustatutkimusryhmä selvitti, että juuri nämä uudenvuodenlupaukset ovat yleisessä käytössä. Lupaukset useimmiten koskevat jonkin lopettamista, aloittamista, vähentämistä tai lisäämistä. Lupaukset useimmiten jäävät toteutumatta, jotta ensi vuodellekin jäisi jotain luvattavaa. The Motherskin lupaa uudellevuodelle jotakin. Kuitenkin uskomme, että lupaukset ovat kuin toiveet: Jos ne kertoo, ne eivät toteudu. Tai sitten emme oikeasti luvanneet mitään, jotta näyttäisi siltä, että saisimme ensi vuonna jotain oikeasti aikaiseksi.

Oikeastaan koko juhlitaan vain sitä, että saadaan aloittaa uusi kalenteri. Onhan se jännittävää. Kaikki ne tyhjät sivut odottavat vain sitä, että sinä tulet ja täytät ne kaikilla turhanpäiväisillä syntymäpäivillä (omaa unohtamatta) ja tapaamisilla (the Mothers täyttää omansa lähinnä stalkkaamiemme henkilöiden menojen kirjaamisella). Onhan se kai hienoa. Joku voisi siis kyseenalaistaa koko juhlimisen tarpeellisuuden. Me emme, koska tähtisädetikut ovat hienoja ja kuohuviini hyvää.

Lopuksi the Mothers haluaisi vain muistuttaa, että varokaa niiden tähtisädetikkujen kanssa. Jo yksi vahinko on liikaa.

Hämmennys ja hämmentäminen. Epäselvyys ja epäselventäminen.

Tutkiessani tämän elämän ihanuuksia ja outouksia törmäsin ilmiöihin, jotka tunnetaan parhaiten nimillä epäselvyys ja hämmennys. Havaitsin, että ilmiöt esiintyvät hyvin usein, en kehtaa sanoa aina, mutta erittäin usein kuitenkin yhdessä. Tämä useita aikakausia jatkunut yhdesssäolo on johtanut siihen, että ilmiöt ovat jopa joissain tapauksissa sekoittuneet toisiinsa.

Olin niin hurmoksissa uusista löydöksistäni, että päätin kaivautua syvemmälle ilmiöihin. Tuntien pohtimisen ja hyödyttömien vaihtoehtojen poissulkemisen jälkeen päätin, että paras tapa tutkia kyseisiä ihmisluonnon oikkuja olisi kokea nämä oikut itse.

Ensimmäisenä päätin itse koettaa tätä niin sanottua hämmennystä. Hämmennyksessä ei itse "hämmennytä", vaan "hämmennetään" muita. Hämmennyksen keinoja voivat olla esimerkiksi muista poikkeava koristautuminen tai kommunikaatiokeinot. Vaihtoehtojen kirjon ollessa laaja päättelin, että saisin hämmennettyä parhaiten yhdistämällä ihmisen luonnollisen kiinnostuksen kaikkea kirjoitettua kohtaan Internetin ihmemaahan. Aloitin siis blogin.

Kokemukseni blogistani olivat ennen kaikkea positiiviset. Ihmiset olivat vilpittömän hämmentyneitä kirjoituksistani lohien penetetroimisesta ja landrovereista. Olin tyytyväinen tutkimustuloksiini.

Onnistuneesta kokeesta innostuneena ehkä hieman hätiköiden siirryin jo testaaman hämmennystä itseeni. Olin jännittynyt. Koskaan aikaisemmin ei ollut kukaan koettanut hämmentää itseään sillä tasolla. Päätin hämmentää itseäni kaikkein hämmästyttävimmällä: Internetillä. Olin toki testin aloittaessani kokeillut Internetiä, mutta vain pienillä annoksilla hupikäyttöön. Testissä käyttämäni annos oli suuri. Ehkäpä jopa liian suuri.

Siitä, mitä itse testissä konkreettisesti tapahtui, en halua puhua. Kokemus oli järkyttävän hämmentävä. Olin erittäin hämmentynyt. Itse asiassa olen vieläkin kovin hämmentynyt. Voin vain kiittää onneani ja uskollista koiraani, herra Luciferia siitä, etten yliannostanut itseäni.
Olen kuitenkin kokeeseeni tyytyväinen, vaikka muistot riivaavatkin ajatuksiani öisin. Tulin tässä vaiheessa siihen tulokseen, että parasta oli siirtyä hämmennyksestä epäselvyyteen. Toki hämmennys oli hieman pintapuolisesti tutkittu, mutta kaikilla tiedoilla ja taidoillanikaan en pystyisi jatkamaan tutkimusta.

Epäselvyys oli jo huomattavasti vaikeampi sarake tutkia. Vaikka olinkin jo kokenut hieman epäselvyyttä asioita pohtiessani, tulin siihen tulokseen, ettei se riitä. Päätin viedä epäselvyyden uudelle tasolle hämmennyksen tapaan.

Itse koe suoritettiin vastakkaisen sukupuolen sekä matkapuhelimien kanssa, mikä loi suorastaan hämmentävän määrän epäselvyyttä.

Minä ja mun suhde tylsyyteen.

Tajusinpa tässä, että elämässä tylsyys. Milloin muulloinkaan, ihminen olisikaan, yksin ajatustensa kanssa. Mielessä ainoastaan, kuinka olla yksissään.
Ajatuksia monenlaisia, usein huonon kaltaisia.
Sitä usein istuu ja ajattelee: "Olisipa tekemistä, edes jonkinlaista olemista".
Muttei löydä, haluaisi edes syödä.
Sitten sitä keksii, että olisi aika haxii skrivaa, ja tivaa, et "miksi on tylsää"?
Kirjoittaa ja harjoittaa, kyseenalaistaa mielessään kaikkea. Vastauksia ei löydä, sitten haluaa lyödä.
Toisinaan eksyy ajattelemaan asiaa vaikeaa, ajatusta hankalaa.
Mutta miniclippi, iloisuusnappi ovat helpompia, ei ajattele enää.
Ajatukset siirtää ongelman loistamiseen, tylsyyden poistamiseen.
Istuu ja miettii, tunnit kuluvat. Sitten sitä nukkuu ja hukkuun siihen parhaaseen, tylsyyteen.